24.2.2015

"HIRVEEN HINTIT VAATTEET"

Let's get this straight... I'M GAY! GAY! GAY! GAY! GAY! GAY!!! Kai kaikille nyt tuli selväksi että tämän postauksen (ja oikeastaan koko olemassaoloni) ainoa tarkoitus on korostaa homouttani? Niin ja tietenkään unohtamatta sitä että kirjoitan tämän postauksen ainoastaan siksi että haluan huomion itseeni narsistisin elkein enkä suinkaan siksi että haluaisin kertoa omia näkemyksiä esitetyistä asioista. Sillä niinhän se täällä Suomessa menee että kun avaa suunsa on joko kateellinen tai vetänyt herneet nenäänsä. Nyt kun tämä on kaikilla mielessä, voin valaista asiaa enemmän.

Satuin selailemaan blogini tilastoista sivustoja mistä liikennettä on tähän suuntaan tullut ja klikkasin itseni erään homofoorumin keskusteluun missä puhuttiin minusta sekä "kaltaisistani homoista". Suora lainaus keskustelusta: "Mikä ihme siinä on, että kauhean monella homomiehellä on tarve olla joku massasta erottuva kummajainen? Pitää alleviivata sitä omaa homoutta kaikin keinoin, pukeutumisessa, hiuksissa, puheessa, käyttäytymisessä kaiken pitää huutaa, suorastaan kirkua että: Hei, huomaahan nyt kaikki että mä oon niin gay! Mua tollanen käytös vaan rasittaa, enkä koske tollaisiin tyyppeihin viiden metrin kepilläkään." Ei. Ei.

Edellä mainitussa lainauksessa ei suoranaisesti puhuttu minusta mutta olen saanut lukea tai kuulla itsestäni täsmälleen samanlaisia kommentteja todella useasti erinäisissä tilanteissa joten koen olevani oikeutettu oikaisemaan muutaman asian. Ensinnäkin, yksi asia mikä mun jalkakarvat(kyllä, ne ovat vielä tallella vaikka olenkin homo) saa pystyyn on se että kengistä puhutaan "homo-kenkinä". Tai kun jollekulle tokaistaan "onpas kerrassaan homot housut!" Kyllä, olen pesunkestävä homo(huomaatteko, alleviivasin omaa ainutlaatuisuuttani jo kymmenennettä kertaa tämän kirjoituksen aikana) mutta en todellakaan käytä tai osta vaatteita sen takia että ne olisivat mahdollisimman erottuvat ja homomaiset. En käytä oransseja farkkuja tai värjää farkkutakkiani pinkiksi sen takia että haluaisin vaatekaappiini niitä kuuluisia homovaatteita. Käytän niitä sen takia että pidän niistä.

Homovaate-kommentointi on yhtä naurettavaa kuin se että minä huomauttelisin omille miespuolisille heteroystävilleni heidän vaatteistaan. "Minkä takia sulla taas on tollanen tylsä heterokauluspaita päällä?" tai "Herranen aika, minkä takia sulla on keltaiset homopurjehduskengät vaikka oot hetero?" Mä en yksinkertaisesti ymmärrä vaikka olen sentään jo yläasteen alusta alkaen saanut kuulla kommentteja neonvihreistä homokengistäni. Kenkäkaupassa ei tietääkseni ole mitään homo-osastoa, missä sijaitsisi niitä kummallisempia kenkiä. Jokainen valitsee ne kengät mistä itse tykkää. Mulla on kenkiä mitä on taatusti useilla heteromiehilläkin. Omistan myös mustia housuja, paitoja ja aivan samanlaisia yksinkertaisia neuleita mitä TAVALLISILLA miehillä on. Tuleeko niistä mun päällä homovaatteita vain sen takia etten ole hetero? Muuttuvatko farkkuni heterohousuiksi jos lainaan niitä ystävälleni joka ei kuulu vähemmistöön?

Ja kyllä, tiedostan sen että mikäli homoja kategorisoitaisiin, kuuluisin luultavasti suurimmalta osaltani siihen stereotyyppisimpään kastiin. Mutta minkä ihmeen takia vähemmistöjä tai ihmisiä ylipäätään täytyy kategorisoida? Miten määritellään foorumin keskusteluissakin käytetty kuvaus "tavallinen homo"? Kyllä mä tietääkseni olen ihan tavallinen homo. Mutta mikäli "tavallinen homo" tarkoittaa tylsiin farkkuihin ja huppariin pukeutuvaa, monotonisella äänellä puhuvaa naapurin poikaa jonka nimeä kukaan ei edes muista, en edes haluaisi olla tavallinen homo. Muuttaako paikkaani tässä homoluokittelussa se että olen intohimoinen kalastaja, se kun on tavallisesti niiden heteroiden puuhia? Ihmiset jotka peräänkuuluttavat sitä että ihmiskunnan tulisi olla täynnä "normaaleja ihmisiä" eivät ilmeisesti tajua sitä että kyllä se maailma aika tylsä paikka olisi jos kaikki pukeutuisivat samalla tavalla eikä joukosta löytyisi persoonallisia ihmisiä. Newsflash, kyllä jokainen vähemmistönkin edustaja kuuluu niihin normaaleihin ihmisiin.

Eräs toinen kommentti mikä mut saa tuntemaan suunnatonta myötähäpeää kommentoijaa kohtaan kuuluu seuraavasti. "Sä puhut niin homosti ja sulla on niin homon kuuloinen ääni." Ja kyllä, tätäkin silloin tällöin kuulen. Saanen esittää kysymyksen; mitäs hittoa mä sille voin millainen ääni mulla on? Se että mulla ei ole kaikista mörein bassoääni on ominaisuus mille en voi mitään. Se on osa minua. Aina ollut ja tulee aina olemaan.

Sitten on vielä se kuuluisa "narsisti-kortti" mikä vedetään esiin heti kun kyseessä on bloggaaja. Kyllähän se niin menee että kun joku pitää blogia omasta elämästään ja tyylistään sekä postailee kuvia itsestään internetin ihmeelliseen maailmaan on automaattisesti maailmankaikkeuden narsistisin ihminen. Ovatkohan nämä tätä korttia ahkerasti heiluttelevat ihmiset ikinä pysähtyneet miettimään että kuinka monella nykypäivänä on oma blogi? Tai kuinka moni niitä selfieitä sinne Instagramiinsa postailee. Niin tai ikinä esimerkiksi oikeasti selvittäneet mikäs sen narsistin oikea merkitys on. Persoonallisuushäiriöllä ja terveellä itsensä arvostamisella on kuulkaas suuri ero.

Niin ja kai muistitte kiinnittää huomiota asukokonaisuuteeni? Ai kauhee mitä huomionhakuisia homovaatteita. Pyhä jysäys ja housutkin naisten osaltolta. Kohta varmaan Timo Soinikin käyttää pinkkiä homokravaattia. Tai siis, sehän on jo käyttänyt. Hetkinen...

18.2.2015

MR. GREY WILL SEE YOU NOW

Vietettiin viime keskiviikkona aikaista ystävänpäivää ihanan ystäväni Saijan kanssa oikein seitsemän ruokalajin merkeissä ravintola Pastorissa joka sijaitsee aivan Helsingin ytimessä Erottajalla. Oltiin varattu pöytä hyvissä ajoin ja saavuttiin ravintolaan puoli seitsemäksi. Kyseessä oli siis seitsemän ruokalajin illallinen viineineen. Meillä vierähtikin ruokailun ja juoruilun parissa reilusti yli kolme tuntia. Oli ihanaa pitkästä aikaa syödä ulkona oikein kunnolla ja pitkän kaavan kautta. Haluan ehdottomasti suositella ravintolaa kaikille, ruoka oli mielettömän hyvää ja henkilökunta todella ystävällistä. Ei kerrassaan mitään huonoa sanottavaa. :)

Perjantaina heräsin kukonlaulun aikaan ja suuntasin aamuyhdeksäksi Tennispalatsiin. Tiedossa oli RFSU:n pressitilaisuus ja päästiin myös katsomaan ensimmäisten joukossa Fifty shades of Grey! En ole kirjoja lukenut mutta sitäkin enemmän hypetystä aiheesta kuullut. Olin positiivisesti yllättynyt ja oikeasti pidin leffasta. Odotin sen olevan pelkkää seksiä, mitä siinä kyllä oli paljon, mutta kyllä siihen muutakin oli onneksi saatu sisällytettyä ja mielenkiinto pysyi yllä leffan alusta loppuun asti. Olin kyllä hieman pettynyt loppuratkaisuun mutta kyllä sitä kompensoi itse Mr. Grey joka oli kieltämättä aika namupala. :D
 
kengät, farkkupaita ja takki H&M / housut ja laukku Zara / t-paita Primark / kaulahuivi Glitter
 
Ystävänpäivänä istuskelin rauhassa sohvalla ja olin aloittamassa valmistautumisen iltaa varten. Yhtäkkiä ovikello soi. "Oletko sä Joni? Sulle olisi kukkalähetys." Olin ihan että mitä hittoa ja avatessani kaksi kaunista ruusua paketistaan huomasin sisällä punaisen kirjekuoren. Zalandolta oltiin lähetetty meitsille kukkalähetys ja muistettu ystävänpäivänä. Mielettömän suuret kiitokset Zalandon tiimille, kukat totisesti piristivät mieltä ja saavat hymyn naamalleni vieläkin. :) Ihanan lähetyksen lisäksi ystävänpäivääni kuuluivat tortillakestit, lautapelejä, ihanaa seuraa, kuohuvaa ja tanssilattian kulutusta Helsingin yöelämässä.
 
Maanantaina pääsin taas yhteen lempparipaikkaani maailmassa, nimittäin parturin penkkiin. Aina sieltä lähtiessäni fiilis on niin muikea kun hiukset on taas kuosissa. Yllätys, yllätys, pysyteltiin samassa mallissa mutta luottoparturini hurautti hiukset sivuilta ja takaa lyhyimmiksi kuin minulla on ikinä ollut. Tumman värin sekaan laitettiin raitoina hieman vaaleampaa väriä mikä tuo tukkaan elävyyttä. :)
 
Kuvan uudesta pehkostani räpsäisi tiistaina ystäväni Jenni jota perheineen kävin moikkaamassa. Hengailtiin, vaihdettiin kuulumisia ja leikittiin lasten kanssa. Olen sitä mieltä että jokaisella lapsella (ja lapsenmielisellä..) tulee olla oma Minion, joten vein pikkuisille tuliaisiksi suloiset pehmolelut. Otin myös ihania kuvia Jennistä ja hänen miehestään heidän "Save the date"-kortteihin sillä he menevät kesällä naimisiin! Olen niin innoissani, en ole ikinä ollut häissä täysi-ikäisenä!! :D Bileet!
 
Tällaista kivaa olen tässä viime aikoina puuhastellut. Toivottavasti elämä hymyilee myös ruudun toisella puolella. :)
 
Laters, baby.
 
 

14.2.2015

MISSÄ %#@*!#@ MURUSENI ON

Tiedättekö mitä? Olen melko varma siitä että meikäläinen lukeutuu maailman epäonnisempien ihmisten joukkoon mikäli kyse on onnistuneista treffeistä. Jos ihan totta puhutaan niin en itsekään ymmärrä miten tämä edes on mahdollista. Ystävänpäivä on vallan mainio tilaisuus avata sanainen arkkuni ja kertoa teille muutamista mieleenpainuvimmista treffeistä millä olen käynyt. Valmistautukaa surkuhupaisiin kertomuksiin.

Kerran tapasin baarissa todella suloisen pojan joka lyöttäytyi ystäväni ja minun seuraan. Seuraava tapahtuma on ihan kuin kohtaus romanttisesta elokuvasta. Hän oli lähdössä kotiin ja olin kävelemässä rappusia alas kun poika huusi "odota!", juoksi luokseni ja suuteli minua. Siinä sitten vaihdettiin numerot ja seuraavina päivinä viestiteltiin ahkerasti. Sovittiin tärskyt ja siitähän se romanttinen elokuva lähti luisumaan kohti jotain aivan muuta lajia.

Nähtiin ja juteltiin siinä mukavia. Pian minulle selvisi että tämä kyseinen poika oli kolmekymppinen elämäänsä ja hänen mielestään paskaan työhönsä kyllästynyt, eikä kuitenkaan jaksanut eväänsä liikauttaa muuttaakseen tätä asiaa. Kirsikkana kakun päällä, ihan sama mitä minä kerroin elämästäni tai itsestäni kuului vastauksena "no haloo, sä olet vielä niin nuori" tai "no sulla on vielä elämä edessä, toisin kuin mulla." Ei varmaankaan enempää tarvitse kertoa, ei niin yhtään samanhenkinen ihminen kuin minä. Kun painajainen tämän saamattoman vätyksen kanssa päättyi, ette voi arvatakaan mitä hän tokaisi. "Itseasiassa mä tiedän sut, enkä oikeestaan kyllä vois kuvitellakaan mitään koska niin moni tietää sun blogin ja mua ahdistaisi." Arvatkaa vaan laitoinko viestiä.

Tästä päästäänkin erääseen toiseen kertomukseen. Missäs muuallakaan niitä homomiehiä tapaa kuin baarissa, niin tämänkin pojun. Olin ystäväni kanssa viettämässä iltaa kun tuntematon tyttö tuli kertomaan haluavansa esitellä ystävänsä minulle. Siinä sitten juteltiin ja tanssittiin porukassa. Poika vaikutti oikein mukavalta ja seuraavina päivinä whatsappailtiin ahkerasti. Mentiin syömään, juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja tuntui siltä että oikeasti natsasi.

Sovittiin näkevämme uudelleen ja laitoin edellisenä päivänä viestin että olin käynyt parturissa. No siitähän se alamäki sitten alkoi. "Apua, niinpä niin, eli sulla on hiukset taas ihan täydellisesti ja mulla on ihan kamalan näköset." Nähtiin toisen kerran ja ensimmäinen kommentti liittyi siihen kuinka hienot vaatteet minulla hänen mielestään oli ja hänellä ihan kamalat ryysyt. Tiedättekö, en kertakaikkiaan voi sietää ihmisiä joita pitää koko ajan olla mielistelemässä varsinkaan jos mitään aihetta siihen ei ole. Niin ja tuomitsipa hän vielä joitain elämäntapojanikin. Sanonta "historia toistaa itseään" osoitti pitävänsä paikkansa kun sälli esitti seuraavan asiansa. "Mä oon tässä vähän miettinyt.. Kun mulla on tosi monta kaveria joilla on susta ennakkoluuloja ja muutenkin niin moni tietää sut. Ja kun sä oot _tollanen_ ja mä vaan tällanen..." En voinut uskoa korviani, bloggaajan treffikirous langetettiin jälleen ylleni.

Niih.. Että sellaista. Tässä tosiaan vain muutama tarina mahtavan onnistuneista treffikokemuksistani. Ehkä nämä kauhutarinat riittävät tältä erää vaikka esimerkiksi yksistä Tinder-treffeistä olisi muutamakin sana sanottavana. Kerrottakoon etten ole mikään nettideittailija mutta sen yhden kerran kun annoin mahdollisuuden niin sekin räjähti reisille, eikä todellakaan halutulla tavalla. :D Muutenkin musta tuntuu että kyseisessä sovelluksessa mulle tulevat viestit ovat joko suoria seksiehdotuksia ja lauseita "Hei, mä tiedän sut!" tai "Sulla on kiva tyyli ja blogi.".

Ennen kuin joku vetää herneet nenäänsä haluan selventää että päivittelen huonoa tuuriani treffien suhteen enkä todellakaan pidä itseäni minään superjulkkiksena vaikka kyllä blogiani aika moni ihminen lukee. Olen se Joni jonka perään ihmiset lisäävät "no se bloggaaja, söpö" jos joku ei heti tiedä kenestä on kyse. Suomen homokulttuurissa se menee muutenkin niin että kukaan ei tiedä ketään, mutta silti kaikki tietävät toisensa. ;)



Aion nyt jättää tämän linkin taakse poikaystävähakemukseni, mistäs sitä tietää jos joku potentiaalinen ei sitä olisi vielä nähnyt... Ihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle ja tiedoksi se että vaikka mulla on treffit olleet tätä luokkaa niin mulla on kuitenkin maailman parhaat ystävät ja ne jos mitkä tekevät elämästä ihanan. ♥ Ei mulla muuta tällä erää kuin että..

#foreveralone

9.2.2015

FUCKING BITCHES IN THE HOOD

No nyt mulla on kuulkaa sellanen pipo että tiukkapipoiset kukkahattutädit pyörtyvät. Jotkut sanovat mulla olevan hyvä tuuri ja että "aina voitan jotain". Pipo pamahti postiluukusta muutama päivä sen jälkeen kun olin Loopin facebook-sivuilla huutanut "HEP!" merkiksi siitä että haluan pipon omakseni. Onni suosi meitsiä satojen huutelijoiden joukosta. Hulvatonta! ;)

Pipo on ruotsalaisen Death team-yhtyeen tavaramerkki. Tottakai mun piti selvittää minkälaista musiikkia se soittaa ja kuten ehkä arvata saattaa, postauksen otsikkonakin komeileva teksti löytyy niin ikään pipostani ja on myös bändin biisin nimi. Mun mielestä toi biisi on oikein tarttuva ja juuri sellainen mitä tulen takuuvarmasti luukuttamaan täysillä kuulokkeistani tarpoessani yksin pitkin katuja. :D Tästä voitte kuunnella biisin ja voin kyllä kuvitella sen jakavan mielipiteitä.

Kuten viime postauksessa kerroin, lähdin pitkästä aikaa ystäväni Isabellan kanssa kuvailemaan Suvilahteen päheiden graffitiseinien keskuuteen. Täytyy jo tässä vaiheessa todeta että tykkään näistä kuvista ihan sairaasti! Talvella harvemmin tulee käytyä ystävien kanssa kuvailemassa yksinkertaisesti kylmyyden takia mutta toi päivä oli kuin ennakkomaistiainen hitaasti mutta varmasti saapuvasta keväästä. Aurinko paistoi ja olosuhteet kuvailulle olivat mitä otollisimmat. Mulla oli päällä Lontoosta ostamani Bershkan kukkahihainen takki mikä on ehdottomasti takkikokoelmani lempiyksilö. Olen nimittänyt asuun yhdistetyt housuni "young money cash money-pöksyiksi". :D Niin ja tietenkin osana asua oli myös tuo voittamani pipo tuomassa sitä kuuluisaa katu-uskottavuutta. ;D

kengät H&M / housut Topman / collegepaita ja takki Bershka / pipo Death Team
 
Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille! ♥
 
Isabella taisikin tokaista että meitsi on yksi harvoista ihmisistä joiden voi kuvitella käyttävän kyseistä pipoa. #imthekindofpersonthatyoudontwannafuckwith :D
 

6.2.2015

GLITTER WARNING

Tajusin tossa pari päivää sitten että ystävänpäivä lähestyy uhkaavaa vauhtia enkä ole ehtinyt antaa edes ajatusta korttien väsäämiselle. Jokainen joka mua vähääkään tuntee tietää että meikäläinen rakastaa kyhäillä kortteja. Ryntäsinkin Tapiolaan ja ostin Tigeristä hieman tarvikkeita ystävänpäiväkortteja varten. Mistä muuten tulikin mieleeni se kun kuuntelin taannoin NRJ:ä. Juontajat kertoivat miehestä joka oli kehittänyt "kostopalvelun" minkä kautta ihmiset pystyivät tilaamaan lähetyksen suoraan vihamiehensä postiluukkuun. Meinasin tukehtua purkkaani kun kuulin mistä oli kyse. Mies nimittäin lähetti vihamiehelle kirjekuoreen taitetun paperin mikä oli täynnä glitteriä. Kun koston kohteeksi joutunut tyyppi avasi paperin, glitteriä levisi pitkin poikin. Kuka tahansa sitä käsitellyt tietää varmasti että kimalletta löytyy sieltä sun täältä vielä paljon myöhemmin kuin sen kanssa on väkertänyt. Myös mun kaverit.. :D

Useaan otteeseen olen ystäviltäni kuullut että kun Jonilta saa kortin, merkkejä siitä on kämpässä vielä kuukausia sen jälkeen kun jostain bongailee pieniä glitterhiutaleita.. Hauskin kortteihini liittyvä kömmähdys sattui kun äiti erehtyi käyttämään muovipussia jossa olin vienyt glitterin voimasta säihkyviä kortteja ystävilleni. Äiti myi vanhan kännykkänsä poliisina työskennelleelle ystävälleen, kuljetti kännykän pussissa ja vei sen hänen työpaikalleen. Kollegat olivat kuulemma saaneet mojovat naurut kun huomasivat muuan poliisisedän parrassa kultaisia hileitä. :D Asiasta glitterpurkkiin ja Tapiolakierroksen asukokonaisuuden kimppuun.

kengät, farkut, t-paita, farkkupaita ja takki H&M / laukku Zara / kaulahuivi Glitter

Kuten kuvista näkyy mulla oli pitkästä aikaa jalassa ihan perus farkut! Tai no, perus ja perus mutta mun mieleen noi on hieman tylsät minkä takia niitä tulee harvemmin käytettyä. Muistan elävästi ystäväni ilmeen kun näin hänet kyseiset housut ylläni ja hän karjaisi kovaan ääneen "Siis onks sulla farkut jalassa?!?!"

Mitä mahtavinta viikonloppua juuri sinulle. ♥ Tulin juuri kotiin mahtavalta kuvausreissulta Suvilahdesta, tuosta graffitien luvatusta maasta. Kyllä taas ilta kuluu hyvin kun on lähemmäs 700 kuvaa selattavana.. Niin ja ne ystävänpäiväkortit. Kaverit, varautukaa. Glitteriä tulossa!